Oitbackan kartanon rakennukset
Loojärven etelärannalla, vanhan Vihdintien varrella sijaitseva Oitbackan kartano on yksi Uudenmaan merkittävimmistä kartanomiljöistä. Alueen historia ulottuu 1500-luvulle saakka, mutta nykyisen ilmeensä kartano sai 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun se siirtyi helsinkiläisen liikemies- ja teollisuussuvun Kiseleffien omistukseen. Kartanon rakennukset, puisto ja viljelymaisemat muodostavat valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön, jossa juhlitaan, saunotaan ja kuvataan edelleen ympäri vuoden.
Päärakennus (1866–1876)
Kartanon valkoinen päärakennus valmistui vuosina 1866–1876. Sen suunnitteli Nikolai Kiseleffin veli Konstantin Kiseleff, ja italialaista huvila-arkkitehtuuria muistuttava rakennus muurattiin pääosin kartanolla itse poltetuista tiilistä. Vuonna 1905 päärakennukseen valmistui vielä lisäsiipi. Päärakennus on edelleen perheen yksityiskäytössä, mutta se muodostaa kartanon pihapiirin sydämen ja näkyy vieraille saapumisen hetkestä alkaen.
Valmistusvuosi: 1866–1876
Suunnittelija: Konstantin Kiseleff
Nykykäyttö: Yksityiskäytössä
Hevostalli (1910–1912)
Kartanon näyttävä valkoinen hevostalli rakennettiin vuosina 1910–1912 arkkitehti Jarl Eklundin suunnitelmien mukaan. Talli oli aikansa hienoimpia Suomessa: pilttuiden ja karsinoiden lisäksi siellä olivat tallimestarin asunto, satulahuone, heinälato sekä tilat työ- ja hoitohevosille.
Talli rakennettiin konsuli Feodor Kiseleffille, intohimoiselle hevosten kasvattajalle ja vaunukulttuurin ystävälle. Kartanossa kasvatettiin vuosina 1893–1926 yhteensä 186 hevosta, muun muassa ardennereita, arabeja ja suomenhevosia. Lisäksi kartanolla toimi vuosina 1899–1909 ajokoulu, jossa koulutettiin suomalaisia kuskeja ja hevostenhoitajia.
Hevoshistoria näkyy tallissa yhä: seinillä on konsulin hevosaiheista kuvakokoelmaa 1900-luvun alusta, kartanon omia hevosvaljaita sekä eläintaiteilija Päivi Latvalan maalauksia. Nykyään talli on kartanon suurin juhlatila, jonne mahtuu 130 vierasta.
Valmistusvuosi: 1910–1912
Suunnittelija: Jarl Eklund
Nykykäyttö: Juhlatila, 130 henkeä
Orangeri (1895)
Kartanon talvipuutarha eli orangeri valmistui arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnitelmien mukaan vuonna 1895. Korkea ja valoisa kivirakennus palveli alun perin kasvien talvisäilytyksessä. Vuosina 1902–1905 rakennuksen yhteyteen valmistui juhlasali, jonka arvellaan olevan arkkitehti Jarl Eklundin käsialaa. Nykyään Orangeri on tunnelmallinen vihkitila 100 vieraalle, ja sen yläkerrassa on hääparin käytössä oleva sviitti.
Valmistusvuosi: 1895
Suunnittelija: Waldemar Aspelin
Nykykäyttö: Vihkitila, 100 henkeä
Navetta ja vaunumuseo
Kartanon kukoistuskaudella rakennettu suuri kolmikerroksinen tiilinavetta valmistui vuonna 1902 ja mitoitettiin lähes sadalle lehmälle. Navetan ylisillä avattiin elokuussa 2015 vaunumuseo, joka esittelee kartanon vanhoja vaunuja, kärryjä ja rekiä, eläviä muistoja Feodor Kiseleffin vaunukulttuurin ajoilta.
Valmistusvuosi: 1902
Suunnittelija: Jarl Eklund
Nykykäyttö:Vaunumuseo ylisillä
Puisto ja veistokset
Päärakennuksen valmistumisen yhteydessä kartanolle rakennettiin laaja puisto, johon istutettiin harvinaisia puulajeja ja perustettiin suihkulähteitä. Puistoon sijoitettiin myös veistoksia, joista tunnetuimpia ovat kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Narcissos sekä Carl Henrik Wreden Auringonpalvoja. Veistokset ovat edelleen paikallaan, ja ne mainitaan muun muassa Museoviraston aineistoissa. Puisto yhdistää edelleen kartanon rakennukset toisiinsa, ja hääparit siirtyvät sen halki Orangerista tallin juhlaan.
Kartanon vaiheet ja omistajasuvut
Oitbackan kartano on ollut saman sukuketjun hoivassa yli 160 vuoden ajan, Kiseleffeistä Topeliusten kautta Saleniuksille.
Kartanon kulttuurielämä oli kukoistuskaudellaan vilkasta: Oitbackassa vieraili taiteilijoita, liikemiehiä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia sekä Suomesta että ulkomailta. Kiseleffin suku oli merkittävä osa Helsingin teollista ja kulttuurista kehitystä, ja suvun juuret ulottuvat 1700-luvulla Suomeen muuttaneeseen venäläiseen kauppiassukuun, joka loi perustan Helsingin sokeriteollisuudelle.
Elävä kartano, ei museo
Oitbacka ei ole museokohde vaan aktiivinen maa- ja metsätalousyksikkö. Kartanon päärakennus on perheen yksityiskäytössä, ja vanhat talousrakennukset on vuokrattu ympärivuotisiksi asunnoiksi, joten pihapiirissä eletään arkea vuoden jokaisena päivänä. Menneiden sukupolvien työ näkyy kartanolla poikkeuksellisen eheänä kokonaisuutena: rakennukset, puistot, viljelymaisemat ja metsät muodostavat arvokkaan kulttuuriympäristön, jonka vaaliminen jatkuu edelleen.
Tätä pitkäjänteistä työtä tunnustettiin vuonna 2026 myönnetyllä kansainvälisellä Wildlife Estates -sertifikaatilla, joka osoittaa Oitbackan sitoutumisen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja kestävään maankäyttöön myös tuleville sukupolville.
Haluatko nähdä rakennukset
paikan päällä?
Tervetuloa tutustumiskäynnille, samalla näet, miten historiallinen miljöö toimii juhlien näyttämönä.
Puh. 040-57 33449
info@oitbackagard.com
